Viikon 1 sanasto
| Heprea |
Suomi |
Video |
| אָב |
isä, isoisä, esi-isä |
2 |
| בֵּן |
poika, jälkeläinen, perheen, kansan tms. jäsen |
1 |
| (הֶ הָ) הַ |
määräinen artikkeli |
1 |
| הוּא |
hän, se (mask.) |
3 |
| (וִ וּ וָ וַ וֶ וֵ) וְ |
ja |
1 |
| יְרוּשָׁלִַם יְרוּשָׁלַיִם |
Jerusalem |
4 |
| (מֶה מָה) מַה |
mikä? mitä? |
3 |
| מֶלֶךְ |
kuningas |
4 |
| שָׁלוֹם |
rauha, eheys, terveys, hyvinvointi |
4 |
Lukutaito
Shwan ääntäminen (päivät 1-2)
Shwa-vokaalimerkillä (ְ ) on kaksi erilaista ääntämistapaa:
- ääntyvä shwa: neutraali lyhyt vokaali ə, joka ääntyy käytännössä e:nä
- ääntymätön shwa, eli vokaalittomuuden merkki
Shwan kolme ääntämissääntöä:
- Sanan alussa valinnainen: בְּנֵי bene/bne
- Sanan keskellä ääntymätön (vokaalittomuuden merkki): בִּנְיָמִין binjamin
- Kaksi shwata peräkkäin: jälkimmäinen ääntyy: תִּקְרְאִי tikre’i
Dagesh (päivä 1)
Dageshilla, eli pisteellä kirjaimen sisällä, on kaksi tehtävää:
- Begadkefat-kirjainten (בגדכפת) vahvemman ääntämistavan osoittaminen: בֵּן ben.
Ääntämisero säilynyt vain kirjaimilla ב (b/v), כ (k/ch) ja פ (p/f). Pehmeä ääntämistapa (v, ch, f) esiintyy vokaalin jälkeen.
- Konsonanttikirjaimen kahdennus; הַבֵּן habben. Käytännössä kahdennus ei kuitenkaan ääntäessä kuulu: haben.
Lukemisen äidit (päivä 3)
Kolmea konsonanttikirjainta (ה ו י) voidaan käyttää myös vokaalin merkitsemiseen lukemisen helpottamiseksi, sillä alunperin Raamatun tekstissä ei ollut vokaalimerkkejä, kuten ei nykyhepreassakaan.
ה he-kirjainta käytetään lukemisen äitinä vain sanan lopussa. Se on useimmiten a:n merkki: הָיָה haja, usein e:n פֶּה pe, ja harvoin o:n merkki פֹּה po. Jos sanan lopussa on kuitenkin konsonanttinen h-äänne, he-kirjaimen sisällä on piste, mappiq הּ.
י jod-kirjainta käytetään i:n tai e:n merkitsemiseen sanan keskellä tai lopussa. Sanan alussa jod on
aina konsonantti “j”. (Opiskellaan toisella viikolla.)
ו vav-kirjainta käytetään o:n וֹ tai u:n וּ merkitsemiseen sanan keskellä tai lopussa. Sanan alussa vav on aina konsonantti “v”, (poikkeuksena ja-sanan variaatio וּ “u”). (Opiskellaan toisella viikolla.)
Sanan paino (päivä 4)
Sanan paino on normaalisti viimeisellä tavulla. Poikkeuksellisesti paino voi olla toiseksi viimeisellä tavulla, esim. מֶלֶךְ mélech. Poikkeuksellinen paino merkitään ‘-merkillä sanojen translitteraatioihin.
Jos sanassa on kaksi segol-vokaalia peräkkain, kuten sanassa מֶלֶךְ mélech, sana painottuu ensimmäiselle e:lle. Tällaisia sanoja sanotaan segolaateiksi.
Kielioppi
Määräinen artikkeli הַ (päivät 1-3)
Ilman artikkelia sana on epämääräinen: בֵּן ben (joku,eräs) poika, eli kun asia esitellään tai muuten ei ole asiayhteydestä tunnettu.
Artikkelin הַ kanssa sana on määräinen: הַבֵּן haben (se, tämä) poika, eli asia tiedetään asiayhteydestä tai on yleisesti tunnettu.
Koska artikkeli on yksikirjaiminen sana, se kirjoitetaan kiinni seuraavaan sanaan. Seuraava konsonantti on kahdentunut, jos se voi kahdentua (ר ע ח ה א eivät voi).
Nominaalilause (päivä 3)
Nominaalilause tarkoittaa lausetta ilman verbiä.
Hepreassa ei tarvita olla-verbiä lauseissa “Jokin on jotain.” הוּא דָּוִד Hu David. “Hän Daavid.” = ”Hän on Daavid.”
Nominaalilauseen sanajärjestys on vapaa. Erityisesti raamatunhepreassa sanajärjestys voi olla myös: דָּוִד הוּא David hu. “Hän on Daavid.”
Juurikirjaimet (päivä 3-4)
Heprean sanojen juuri koostuu normaalisti kolmesta konsonantista. Esimerkiksi מלך on kuninkuuteen liittyvä juuri, שׁלם on rauhaa, kokonaisuutta ja hyvinvointia ilmaiseva juuri.
Juurikirjaimet vastaavat pitkälti sanan merkityksestä, vokaalit taas sanan muodosta. Siksi sanan eri muodoissa vokaalit vaihtelevat, mutta konsonantit pysyvät yleensä samana.
Sulje
