Alef viikko 2

Viikon 2 sanasto

Heprea	Suomi	Video
אֲדֹנָי	Herra, Herrani	6
אֵם	äiti	9
בַּת	tytär	9
הִיא	hän, se (fem.)	9
זֶה	tämä (mask.)	8
יְהוָֹה יְהוָה	Jumalan nimi (Jahve), käännetään yleensä sanalla Herra	6
כָּבוֹד	kunnia, kunnioitus, rikkaus, omaisuus	7
מִי	kuka, ketkä	6
(צָבָא) צְבָאוֹת	Sebaot, armeijat, sotajoukot (armeija)	6
צִיּוֹן	Siion	9

Lukutaito

Jod ja vav lukemisen äitinä (päivä 6 ja 9)

י jod-kirjainta käytetään i:n tai e:n merkitsemiseen sanan keskellä tai lopussa (מִי mi, עֲלֵיהֶם ’alehem). Sanan alussa jod on
aina konsonantti “j” (יִשְׂרָאֵל Jisra’el).

ו vav-kirjainta käytetään o:n וֹ tai u:n וּ merkitsemiseen sanan keskellä tai lopussa. (הוּא hu, כָּבוֹד kavod). Sanan alussa vav on aina konsonantti “v”, (poikkeuksena ja-sanan variaatio וּ “u”).

Hepreassa ei voi tulla useita vokaaleja peräkkäin, vaan lue aina ”konsonantti, vokaali, konsonantti…” עָוֹן ’avon eikä ”’aon”, eli vav on ymmärrettävä tässä konsonantiksi ”v”, joka päällä on ”o”-vokaalimerkki, צִוָּה tsiva, ei ”tsiua”, eli vav on tässä konsonantti ”v”, jonka sisällä on kahdennusta ilmaiseva dagesh. Jos ääntäessä kuulostaa siltä, kuin sanassa olisi useita vokaaleja peräkkäin, kirjoitusasussa vokaalien välissä on ’alef tai ’ajin, jotka ovat konsonantteja, vaikka käytännössä usein jäävätkin ääntymättä. Esim. יִשְׂרָאֵל Jisra’el, a ja e-vokaalien välissä on alef.

Kielioppi

Jumalan nimi יְהוָֹה (päivä 6)

Jumalan nimi יְהוָֹה luetaan yleensä ”Adonaj”, ”Herra, Herrani”. JHVH-konsonantit יהוה tulevat alkuperäisestä nimestä, joka on todennäköisesti äännetty ”Jahve”, mutta vokaalit ovat sanasta ”Adonaj”, koska vokaalien lisäämisen aikaan nimi jo luettiin niin. Jumalan nimi tarkoittaa ”Hän on”.

Kopula (päivä 6)

Nominaalilauseessa ei välttämättä tarvita mitään ”olla”-verbin paikalla: יְהוָה הַמֶּלֶךְ ”Herra on (se) kuningas.” Tämän voi kuitenkin tulkita myös: ”Herra, Kuningas”. Nominaalilauseeseen ”Jokin on jokin” voidaan lisätä kopula olla-verbin tilalle, jolloin sekaannusta ei enää tule: יְהוָה הוּא הַמֶּלֶךְ Adonaj hu hamelech, ”Herra on (se) kuningas”. Kopulana käytetään 3. persoonan pronomineja, kuten הוּא hu ”hän (m)”.

Smichut – sanaliitto (päivä 8)

Smichut on kahden substantiivin, tai substantiivin ja nimen, muodostama sanaliitto, joka käännetään suomessa yleensä genetiivirakenteella: כְּבוֹד יְהוָה kevod Adonaj ”Herran kunnia”, מֶלֶךְ יִשְׂרָאֵל mélech Jisraél ”Israelin kuningas”. Sanajärjestys on päinvastainen kuin suomessa: omistettava on ensin ja omistaja sen jälkeen.

Smichut-rakenteen ensimmäinen sana voi olla hieman eri muodossa kuin normaalisti. Smichutin ensimmäinen sana on siis ns. smichut-muodossa, mutta kaikilla sanoilla tämä muoto ei ole erilainen kuin sanan normaali itsenäinen muoto. מֶלֶךְ mélech on aina samanlainen, mutta כָּבוֹד kavod ”kunnia” on smichut-muodossa כְּבוֹד kevod. Muutos johtuu siitä, että smichutin ensimmäinen sana menettää painoaan, se ”nojaa” seuraavaan sanaan. Smichut tarkoittaakin ”nojautuminen”.

Smichut-rakenne voi olla epämääräinen tai määräinen. Epämääräisenä: מֶלֶךְ כָּבוֹד melech hakavod ”(joku) kunnian kuningas”. Määräisenä vain jälkimmäisessä sanassa on artikkeli: מֶלֶךְ הַכָּבוֹד melech hakavod ”(se) kunnian kuningas”. Tällöin koko ilmaisu on ajatuksellisesti määräinen, eli sekä kuningas että kunnia ovat ajatukseltaan määräisiä. Esim. בֶּן־הַמֶּלֶךְ ben hamélech voidaan kääntää sekä ”se kuninkaan poika” että ”sen kuninkaan poika”.

Maskuliini ja feminiini (päivä 9)

Kaikki heprean substantiivit ovat joko maskuliineja tai feminiinejä. Maskuliineilla ei ole mitään päätettä. Feminiinin voi tunnistaa päätteistä ־ָ ה a tai ־ת -t. Kaikilla feminiineillä ei kuitenkaan ole tätä päätettä. Jos sana tarkoittaa jotakin, jolla on feminiininen merkitys, kuten ”äiti” אֵם em, se on feminiini, vaikka sillä ei olisi feminiinin päätettä.

Pronominit, adjektiivit ja verbit taipuvat suvun mukaan, joten jos ”hän, se”-sanalla viitataan maskuliiniseen sanaan tai henkilöön, käytetään maskuliinimuotoa הוּא hu, ja feminiiniseen sanaan tai henkilöön viitataan sanalla הִיא hi.

Sulje