Alef viikko 6

Viikon 6 sanasto

Heprea	Suomi	Video
אֱמוּנָה	usko, luottamus	29
אָמֵן	totuus, totisesti	29
אֱמֶת	totuus	29
אֲשֶׁר	joka, mikä	26
בָּא	tulla-verbin perfekti (hän tuli) tai partisiippi (tulee, tuleva)	27
בּוֹ, בָּהּ	hänessä, siinä (mask., fem.)	26
בַּיִת	talo, huone, suku, perhe, heimo	28
בֵּית	(jnk) talo, suku jne, בַּיִת-sanan smichut-muoto	28
בָּרוּךְ	siunattu (mask.)	26
־ָהּ	hänen/sen (fem.) suffiksi	26
הָיָה	olla-verbin perfekti ”hän/se oli”	28
־וֹ	hänen/sen (mask.) suffiksi	26
יוֹם, יָמִים	päivä	29
יֵשׁוּעַ	Jeesus, Jeshúa	27
יְשׁוּעָה	pelastus	27
לוֹ, לָהּ	hänelle, sille (mask., fem.)	26
מִן, מִ־, מֵ־	prepositio ”jostakin”, -sta/stä, -lta/ltä	28
עָשָׂה	tehdä-verbin perfekti, ”hän teki”	28
שֵׁם	nimi	26

Kielioppi

Yksikön suffiksit (päivä 26)

Olemme opiskelleet nyt kaikki yksikön suffiksit:

Minun: ־ִי –i

Sinun (mask., fem.): ־ךָ, ־ֵךְ –cha, -ech

Hänen (mask., fem.): ־וֹ, ־ָהּ –o -ah

Suffiksit liitettyinä prepositioihin le- ja be- (päivä 26)

לִי, לְךָ, לָךְ, לוֹ, לָהּ li, lecha, lach, lo, la, minulle, sinulle (m., f), hänelle/sille (m., f.)

בִּי, בְּךָ, בָּךְ, בּוֹ, בָּהּ bi, becha, bach, bo, ba minussa, sinussa (m., f), hänessä/siinä (m., f.)

A-päätteisten feminiinien smichut-muoto (päivä 27)

Feminiininen ־ָה -a -pääte muuttuu smichut-muodossa ־ַת -at -päätteeksi (eli he-kirjain muuttuu taviksi):

יְשׁוּעָה jeshu’a pelastus

יְשׁוּעַת עַמּוֹ jeshu’at ’amo hänen kansansa pelastus (smichut)

Smichut-muoto esiintyy myös suffiksien yhteydessä:

יְשׁוּעָתוֹ jeshu’ato hänen pelastuksensa

אִשְׁתּוֹ ’ishto hänen vaimonsa

2-juurikirjaimisen verbin perfekti (päivä 27)

Tulla-verbissä בָּא ba ”hän tuli”, on vain 2 juurikirjainta, bet ja alef. Kaksikirjaimiset verbit ovat yksi epäsäännöllisten verbien luokista. Kuten säännöllisissä verbeissä (esim. ’amar), kaksikirjaimisissakin verbeissä perfektin vokaali on a. Kaksikirjaimisilla kuitenkin myös partisiipissa on a-vokaali.

He-loppuisen verbin perfekti (päivä 28)

Olla-verbi הָיָה haja ja tehdä-verbi עָשָׂה ’asa kuuluvat he-loppuisten verbien ryhmään. He-kirjain ei ole tässä konsonantti, vaan vokaaliloppuisuuden merkki (lukemisen äiti). Näissä on siis näkyvissä vain 2 juurikirjainta, olla-verbissä he ja jod, tehdä-verbissä ajin ja sin. Päätteettömissä muodoissa הָיָה, עָשָׂה haja, ’asa ”hän mask. oli, teki” ei ole muuta eroa normaaliin kuin että jälkimmäinenkin a-vokali on kamets (eikä patach kuten אָמַר ’amar-verbissä). Mutta kun näihin verbeihin lisätään persoonapääteet, lopussa oleva he katoaa ja tilalle tulee yleensä jod. Opiskelemme taivutuksia myöhemmin, mutta tässä vaiheessa hyvä hahmottaa nämä verbit omaksi ryhmäkseen.

Partisiippi (päivät 27, 28, 29)

Säännöllisissä 3-konsonanttisissa, sekä he-loppuisissa verbeissä partisiipin tunnistaa vokaaleista o-e: אֹמֵר, עֹשֶׂה ’omer, ’ose.

2-konsonanttisissa verbeissä partisiipin vokaali on a, sama kuin perfektissä: בָּא ba.

Partisiipin voi kääntää suomen partisiipilla: ”sanova, tekevä, tuleva”, tai verbin preesensinä: ”sanoo, tekee, tulee” tai substantiivina: ”sanoja, tekijä, tulija”. Partisiippi onkin hepreassa täysin substantiivin ja adjektiivin kaltainen, se taipuu samoin päättein vain maskuliinissa ja feminiinissä, yksikössä ja monikossa (ei siis persoonamuodoissa), ja se voi ottaa myös artikkelin:

בָּא, בָּאָה, בָּאִים, בָּאוֹת ba, ba’a, ba’im, ba’ot tuleva (m., f.), tulevat (m., f.)

בָּרוּךְ הַבָּא baruch haba ”siunattu on hän joka tulee”, ”se tuleva”

Min-prepositio ”jostakin”, -sta/stä, -lta/ltä

Preposition alkuperäinen muoto on min, ja se tulee usein määräisen sanan edelle: מִן הָאָרֶץ min ha’árets (siitä) maasta.

Hyvin usein preposition lopussa oleva nun sulautuu kuitenkin seuraavan sanan alkuun, ja näin saadaan muoto mi + kahdennus seuraavassa kirjaimessa: מִמִּצְרַיִם mimmitsrájim Egyptistä. Jos seuraava konsonantti ei voi kahdentua, eli jos se on kurkkuäänne א, ה, ח, ע tai ר, prepositio on muodossa me: מֵהָאָרֶץ meha’árets (siitä) maasta, מֵחֶבְרוֹן mechevron Hebronista.

Sulje