Viikon 5 sanasto
| Heprea |
Suomi |
Video |
| אֱלֹהֵי |
(jnk) Jumala, smichut muoto sanasta אֱלֹהִים |
21 |
| אָמַר |
sanoa-verbin perfekti, ”hän (mask.) sanoi” |
24 |
| אֵת |
määräisen objektin prepositio |
22 |
| בְּ |
-ssa, -ssä, prepositio ”jossakin” |
22 |
| בָּנוֹת |
tyttäret, בַּת-sanan monikko |
21 |
| בִּי, בְּךָ, בָּךְ |
minussa, sinussa (mask., fem.) |
23 |
| בָּנִים |
pojat, בֵּן-sanan monikko |
21 |
| בְּנֵי |
(jnk) pojat, lapset, בָּנִים-sanan smichut-muoto |
21 |
| דָּבָר |
sana, asia |
21 |
| דְּבַר |
(jnk) sana, דָּבָר-sanan smichut-muoto |
21 |
| הָאָרֶץ |
(se) maa, epäsäännöllinen määräinen muoto |
22 |
| כֹּל, כָּל־ |
koko, kaikki, jokainen |
23 |
| רוּחַ |
tuuli, henki (yleensä fem.) |
24 |
Kielioppi
Adjektiivin taivutus (päivä 21)
טוֹב, טוֹבָה, טוֹבִים, טוֹבוֹת tov, tova, tovim, tovot hyvä (mask., fem.), hyviä (mask., fem.)
Feminiinin yksikön pääte: ־ָ ה -a
Maskuliinin monikon pääte: ־ִ ים -im
Feminiinin monikon pääte: ־וֹת -ot
Adjektiivi taipuu pääsanansa suvun ja luvun mukaan:
בֵּן טוֹב, בַּת טוֹבָה, בָּנִים טוֹבִים, בָּנוֹת טוֹבוֹת
ben tov, bat tova, banim tovim, banot tovot
hyvä poika, hyvä tytär, hyviä poikia, hyviä tyttäriä
Substantiivin monikko (päivä 21)
Maskuliinisten sanojen monikon pääte on pääsääntöisesti ־ִ ים –im:
עַם, עַמִּים am, amim, kansa, kansoja
Feminiinisten sanojen monikon pääte on pääsääntöisesti ־וֹת –ot (-a-päätteen tilalle):
תּוֹדָה, תּוֹדוֹת toda, todot, kiitos, kiitoksia
-im päätteisen monikon smichut-muoto (päivä 21)
Maskuliinin monikon pääte -im muuttuu muotoon -ei (-e) smichutissa:
בָּנִים banim, poikia/lapsia
בָּנֵי יִשְׂרָאֵל bnei Jisrael, Israelin pojat/lapset (smichut)
אֱלֹהִים Elohim, Jumala
אֱלֹהֵי יִשְׂרָאֵל Elohei Jisrael, Israelin Jumala (smichut)
Et: määräisen objektin prepositio (päivä 22)
Jos lauseessa on objekti, eli toiminnan kohde, ja se on määräinen (erisnimi tai ha-artikkelilla varustettu sana), sen eteen tulee אֵת ’et:
אָמַר אֶת־הָדָּבָר ’amar et hadavar, Hän sanoi (sen) sanan.
Be-prepositio: jossakin (päivä 22)
בְּ־ -ssa, -ssä -prepositio sulautuu ha-artikkeliin samoin kuin le-prepositiokin:
בְּ + הָאָרֶץ = בָּאָרֶץ
be + ha’árets = ba’árets, (siinä) maassa
Be+suffiksit: minussa, sinussa (päivä 23)
בְּ־ -ssa, -ssä -prepositioon voi liittää suffikseja samoin kuin le-prepositioon:
בִּי, בְּךָ, בָּךְ, bi, becha, bach, minussa, sinussa (mask., fem.)
Verbin perfektin muoto: juurikonsonantit + a-a (päivä 24)
אָמַר ’amar, hän (mask.) sanoi
Perfekti koostuu vain verbin juurikonsonanteista – tässä yksikön 3. persoonan maskuliinimuodossa, jota pidetään yksinkertaisuutensa takia verbien sanakirjamuotona. (Muissa persoonissa perään lisätään persoonapäätteet.) Juurikonsonantteja on säännöllisessä verbissä kolme. ’Amar-verbissä juuri on siis alef, mem, resh.
Perfektin vokaalit ovat a-a (kamets-patach).
(Ylläoleva koskee vain qal-verbejä. Qal on yksinkertaisin ja yleisin taivutusvartalo eli binjan. Binjaneita on seitsemän.)
Perfektin merkitys: mennyt aika, mutta ei aina (päivä 24)
Perfekti käännetään yleensä menneen ajan muodoilla suomessa: אָמַר ’amar, hän (mask.) ”sanoi, on sanonut, oli sanonut”. Nykyhepreassa perfektiä sanotaakin menneeksi aikamuodoksi, avar. Nykyhepreassa verbimuodot ovat puhtaasti aikamuotoja. Raamatun hepreassa perfektillä ja imperfektillä (futuurilla) on kuitenkin myös aspektimerkitys. Perfekti ilmaisee yksittäistä tapahtumaa, kun taas imperfekti kuvaa toistuvaa tai jatkuvaa tekemistä, futuurin ja muiden käyttötapojen lisäksi.
Tilaa, kuten tunnetta tai ominaisuutta, kuvaavilla verbeillä perfekti on Raamatun hepreassa ajaton, esim. אָהַב ’ahav voidaan kääntää ”hän rakasti, rakastaa, tulee rakastamaan”, riippuen tilanteesta.
Lisäksi niin sanottu profeetallinen perfekti kuvaa tulevaisuuden tapahtumia Raamatun profeetallisissa teksteissä. Se on retorinen tapa ilmaista asian varmuutta, sillä perfektillä on varmuuden vivahde; asia on niin varma, kuin se olisi jo tapahtunut. Samantyyppinen ilmiö on julistava perfekti: כֹּה אָמַר יְהוָֹה ko ’amar Adonai, Näin sanoo Herra.
Huom: heprean verbimuotojen termejä perfekti ja imperfekti ei saa sekoittaa suomen kieliopin nimityksiin. Perfekti ja imperfekti -termit eivät kuvaa heprean muotojen käyttöä kovin hyvin. Niitä kuitenkin käytetään perinteisesti Raamatun heprean oppikirjoissa ja kieliopeissa. Nykyhepreassa on samat muodot, mutta niitä sanotaan menneeksi ajaksi (avar) ja futuuriksi (atid).
Sulje
