Viikon 4 sanasto
| Heprea |
Suomi |
Video |
| אִישׁ |
mies |
19 |
| אֶל |
-lle, johonkin |
19 |
| אִשָּׁה |
nainen |
19 |
| אַתְּ |
sinä (fem.) |
16 |
| אַתָּה |
sinä (mask.) |
16 |
| ־ֵךְ |
sinun persoonasuffiksi (fem.) |
17 |
| ־ךָ |
sinun persoonasuffiksi (mask.) |
17 |
| לִי |
minulle, minun |
16 |
| לָךְ |
sinulle, sinun (fem.) |
18 |
| לְךָ |
sinulle, sinun (mask.) |
18 |
| עַם |
kansa, asukkaat, väki |
17 |
| רַע |
paha |
16 |
Kielioppi
Adjektiivi attribuuttina (päivä 16)
Adjektiivi voi toimia attribuuttina, esim. ”hyvä poika” tai predikaattina (nominaalilauseessa), esim. ”Poika on hyvä.” Attribuuttina toimiessaan adjektiivi on aina pääsanansa jälkeen, בֵּן טוֹב ben tov ”hyvä poika”. (Predikaattina sanajärjestys on vapaa.)
בֵּן טוֹב ben tov ”hyvä poika” on epämääräinen: ”(joku) hyvä poika”.
Määräisessä muodossa molemmat sanat ottavat artikkelin: הַבֵּן הַטּוֹב haben hatov ”(se) hyvä poika”
Vertaa: jos artikkeli on vain substantiivissa, mutta ei adjektiivissa, kyseessä on nominaalilause (eli adjektiivi on siinä predikaattina, ei attribuuttina): הַבֵּן טוֹב haben tov ”(Se) poika on hyvä.” Toisin kuin attribuuttina, nominaalilauseessa sanajärjestys voi olla myös päinvastainen: טוֹב הַבֵּן tov haben ”(Se) poika on hyvä.”
”Tämä” ja ”se” attribuuttina (päivä 18 ja 19)
Adjektiivin tavoin myös pronominit זֶה ze ja זֹאת zot ”tämä” sekä הוּא hu ja הִיא hi ”se, tuo” voivat toimia attribuuttina ”tämä kansa” tai predikaattina (nominaalilauseessa) ”Tämä on se kansa.”
Attribuuttina ”tämä” ja ”se/tuo” tulevat pääsanansa jälkeen ja ottavat artikkelin, samoin kuin adjektiivitkin: הָעָם הַזֶּה ha’am haze ”tämä kansa”, הַבַּת הַזֹּאת habat hazot ”tämä tytär”. הָעָם הַהוּא ha’am hahu ”tuo/se kansa” הַבַּת הַהִיא habat hahi ”tuo/se tytär”.
Nominaalilauseessa ”tämä” ja ”tuo/se” ovat sen sijaan ilman artikkelia, sanajärjestys on vapaa: זֶה הָעָם ze ha’am tai: הָעָם זֶה ha’am ze ”Tämä on se kansa.” הוּא הָעָם hu ha’am tai: הָעָם הוּא ha’am hu ”Tuo/se on se kansa.”
Yksikön persoonapronominit (päivä 16)
Olemme nyt opiskelleet kaikki yksikön persoonapronominit:
הוּא, הִיא hän (mask, fem)
אַתָּה, אַתְּ (sinä mask, fem)
אֲנִי אָנֹכִי minä
Persoonasuffiksit: ”-si, sinun” (päivä 17)
־ךָ –cha ”sinun (mask)” Maskuliini on a-loppuinen kuten pronomini אַתָּה ata ”sinä mask.”.
־ֵךְ –ech ”sinun (fem)” Feminiini loppuu konsonanttiin, kuten pronominikin: אַתְּ at ”sinä fem”. Vokaali chafin edellä riippuu sanasta johon se liittyy, usein ”e”, ”-ech”.
בִּנְךָ bincha ”poikasi”, ”sinä” jolle puhutaan on miespuolinen.
בְּנֵךְ bnech ”poikasi”, ”sinä” jolle puhutaan on naispuolinen.
Prepositio + suffiksi ”minulle, sinulle” (päivät 16 ja 18)
Prepositioihin voidaan lisätä perään persoonasuffiksi. Tällä tavalla prepositioita voidaan ikäänkuin ”taivuttaa persoonamuodoissa”: ”minulle, sinulle…”. Nämä ovat niin tavallisia, että ne kannattaa opetella sanoina ulkoa.
לְ Le-prepositio ”jollekin” + minun-suffiksi ־ִי -i = לִי li ”minulle”
לְ Le-prepositio + sinun-suffiksit: לְךָ lecha ”sinulle, mask” ja לָךְ lach ”sinulle, fem”
Jumalani, Jumalasi (päivä 17)
Monikon päätteen -im mem tippuu pois kun sanaan lisätään persoonasuffiksi. Suffiksit ovat hieman erilaisia, kun ne lisätään monikolliseen sanaan (minun-suffiksi on -ai, eikä -i). Nyt ei ole tarkoitus opetella niitä, mutta ”Jumalani, Jumalasi” -sanat ovat sen verran tärkeitä, että ne kannattaa painaa mieleen:
אֱלֹהַי ’Elohai ”Jumalani”
אֱלֹהֶיךָ ’Elohécha ”Jumalasi” mask. eli kun puhutaan miehelle
אֱלֹהַיִךְ ’Elohájich ”Jumalasi” fem. eli kun puhutaan naiselle
Substantiivien suku (maskuliini ja feminiini) (päivä 19)
Kaikki substantiivit ovat joko maskuliineja tai feminiinejä. Suvun tunnistaminen on tärkeää, että osaa taivuttaa niihin liittyvät esim. pronominit tai adjektiviivit oikeassa suvussa. Femininiin tunnistaa joko päätteestä ־ָה -a tai ־ת –t. תּוֹדָה toda ”kiitos” ja בַּת bat ”tytär” ovat feminiinejä.
Jos sanalla ei ole kumpaakaan näistä, voidaan olettaa sanan olevan maskuliini. Esim. עַם ’am ”kansa”.
On kuitenkin paljon poikkeuksia ylläolevasta säännöstä varsinkin yleisissä sanoissa. Jos sana tarkoittaa jotain, jolla on sukupuoli, sanan suku on sitä vastaava riippumatta sanan muodosta, esim. אֵם ’em ”äiti” on feminiini. Muut poikkeukset täytyy vain opetella ulkoa.
Sulje
