Viikon 3 sanasto
| Heprea |
Suomi |
Video |
| אֵל |
Jumala, jumala |
12 |
| אֱלֹהִים |
Jumala, jumalat |
12 |
| אֲנִי אָנֹכִי |
minä |
11 |
| הִנֵּה |
tässä on, kas tässä, ”katso” |
11 |
| הִנֵּנִי |
tässä olen |
12 |
| טוֹב |
hyvä |
14 |
| ־ִי |
minun, -ni |
11 |
| כִּי |
sillä, että, koska |
11 |
| כֵּן |
niin, (kyllä) |
14 |
| לְ |
johonkin, jollekin, jollakin, tulla joksikin (prepositio) |
13 |
| לֹא |
ei |
14 |
| מִצְרַיִם |
Egypti |
13 |
| תּוֹדָה |
kiitos |
13 |
Kielioppi
Persoonasuffiksit (päivä 11)
Hepreassa voidaan ilmaista substantiivin loppuun lisätyllä suffiksilla omistusta, kuten suomessakin: אָבִי avi ”isäni”. Pääte -i on ”minun, -ni”-pääte. (Sama loppu näkyy minä-pronomineissakin, אָנֹכִי ,אֲנִי (ani, anochi).) Tässä kurssissa otetaan tavoitteeksi tunnistaa persoonasuffiksit tuttuihin sanoihin liitettynä, suffikoituja muotoja ei tarvitse osata muodostaa vielä itse, koska suffiksin lisääminen muuttaa usein sanan vokaaleja. Esim. בַּת bat ”tytär”, בִּתִּי biti ”tyttäreni”. Sanoja hahmottaessa kannattaa keskittyä konsonantteihin, jotka eivät yleensä muutu. Tässä heprean konsonanttikirjoituksen edut tulevat hyvin esiin.
Monikon päätteet (päivä 12)
Substantiivien ja adjektiivien monikot muodostetaan päätteillä ־ִים -im tai ־וֹת -ot. Maskuliinisilla sanoilla monikon pääte on yleensä -im ja feminiinisillä -ot. Olemme nähneet -im-päätteisen monikon sanassa אֱלֹהִים Elohim ”Jumala”, vaikka Israelin Jumalaan viittaavana se käsitetään yksiköksi, ja -ot-päätteisen monikon sanassa צְבָאוֹת Tseva’ot ”Sebaot, armeijat”, joka on poikkeus: sana on maskuliini, mutta se saa monikossa -ot-päätteen. Tällaisia poikkeuksia on paljon, varsinkin yleisimmissä sanoissa.
Jumala heprealaisissa nimissä (päivä 12)
Heprealaisessa nimessä voi olla אֵל El ”Jumala”, kuten nimessä יִשְׂרָאֵל Jisra’el ”Jumala taistelee/hallitsee”. אֵל El voi olla myös nimen alussa: אֵלִיָּה Elija, ”Jumalani on Herra”.
Jumalan nimeen יהוה viittaavat myös nimen lopussa olevat יָה -ja sekä pidempi versio יָהוּ -jahu. Esim. יְשַׁעְיָה Jesha’ja tai יְשַׁעְיָהוּ Jesha’jahu ”Jesaja, pelastus on Herra”.
Nimen alussa Herran nimen lyhenteenä on יוֹ Jo-, esim. יוֹאֵל Jo’el, ”Herra on Jumala”.
Le-prepositio: ”jonnekin, jollekin” (päivä 13 ja 14)
Suuntaa johonkin päin (fyysisesti tai abstraktisti) ilmaistaan hepreassa sanan eteen tulevalla prepositiolla לְ־ le-, לְיִשְׂרָאֵל le-Jisra’el ”Israeliin, Israelille”. Koska se muodostuu vain yhdestä kirjaimesta, se kirjoitetaan kiinni sanaan. Le-prepositiolla voidaan ilmaista myös omistusta, esim. לְשָׂרָה le-Sara ”Saaralla on = Saaran”. לַיהוָה אָנִי la-Adonaj ani, ”Minä olen Herran”. Le-prepositiolla voidaan ilmaista myös tulemista joksikin, לְאָב le-av, ”isäksi”.
Jos le-prepositiota seuraavalla sanalla on artikkeli ha-, le + ha sulautuvat yhteen muodostaen la-. לְמֶלֶךְ le-melech ”(jollekin) kuninkaalle”, לְ + הַמֶּלֶךְ = לַמֶּלֶךְ le + hamélech = la-mélech ”(sille) kuninkaalle. Le- esiintyy siis epämääräisten sanojen (tai nimien) yhteydessä, la- määräisten sanojen yhteydessä.
Adjektiiviattribuutin paikka (päivä 14)
Adjektiivi voi toimia attribuuttina, esim. ”hyvä poika” tai predikaattina (nominaalilauseessa), esim. ”Poika on hyvä.”) Attribuuttina toimiessaan adjektiivi on aina pääsanansa jälkeen, בֵּן טוֹב ben tov ”hyvä poika”. (Predikaattina sanajärjestys on vapaa.)
Sulje
